-"Sä vitun pelle voit viedä ton suvaitsemattomuutes pois täältä!"

Sakari ja Mazdak huusivat kurkku suorana toisilleen, ja heidän ympärillään ollut porukka ei tiennyt kannustaako vai toppuuttaako tilanteen kehittymistä.

Sebastian yritti tuoda mielipidettään esiin, mutta kukaan ei kuunnellut häntä. Aluksi muutama oli jopa kiinnittänyt häneen jonkinlaista inhimillistä huomiota, mutta nyt porukka keskusteli (lähinnä huusi) vain keskenään, Mazdak ja Sakari pääesiintyjinään, huolimatta Sebastianin alituisista yrityksistä päästä mukaan seurueen kommunikaatioon ja saada oma äänensä kuuluviin.

Aina silloin tällöin kesken kiivasta ryhmädynamiikkaa, pienen ohikiitävän hetken ajan, joku katsoi Sebastiania suoraan silmiin. Sebastian ei täysin ymmärtänyt miksi, ja kallisti päätään hieman, ikään kuin salaiseksi merkiksi tuijottajalle osoituksena siitä, ettei hän oikein tiennyt miten olisi olemassaoloaan paremmin koko häntä sivuuttavalle ryhmälle enää markkinoinut.

Sebastian kuunteli Sakarin ja Mazdakin loputonta väittelyä maahanmuutosta, rasismista ja terrorismista. Sebastianille ne olivat vain sanoja, eikä hän ymmärtänyt niistä mitään. Mutta ääni porukassa yltyi entisestään ihmisten alkaessa herjata Sakarille jotakin sangen samantekevää. Päästäkseen mukaan ryhmään, yritti Sebastiankin hieman haukkua Sakaria. Se ei kuitenkaan edesauttanut enää kenenkään tilannetta, ja koko talo tuntui silmänräpäyksessä täyttyneen negatiivisella energialla.

Liisa lähestyi Sebastiania, ja ehdotti: "Me voitaiskin varmaan mennä ulos tässä vaiheessa".

Liisa ja Sebastian kävelivät korttelia ympäri, ja Sebastian yritti kuunnella miten Liisa tulkitsi kärkästä tilannetta ryhmän kesken; lähinnä saadakseen ehkä jonkinlaisia vihjeitä siitä, miten hän, Sebastian itse, voisi tehdä itsestään huomionarvoisemman muiden silmissä. Liisan mielestä Sakari oli aina ollut hieman ennakkoluuloinen Mazdakista, tämän taustasta johtuen. Tämä kaikki oli johtanut Liisan mukaan turhan suureen älämölöön. Sebastian katseli taivaalle. Hän ei ymmärtänyt Liisan selityksistä oikeastaan sanaakaan, mutta hänestä oli kaikinpuolin virkistävää ja mukavaa jaloitella välillä ulkoilmassa. Vessahätä olikin ainoa seikka, joka häntä nyt häiritsi.

Liisa ja Sebastian saapuivat lopulta takaisin talolle, josta he olivat kävelylle lähteneet. Sebastian oli ollut hieman huvittunut, koska Liisa ei ollut juuri mitenkään reagoinut hänen pysähdyttyä puolimatkassa virtsaamaan kadun laidalle, mutta toisaalta ehkä se ei kuitenkaan ollut niin iso juttu tässä kaveripiirissä. Useimmiten joku oli Sebastianille vastaavanlaisesta toiminnasta kovaan ääneen valittanut, ja käskenyt etsimään "paremman paikan". Liisa oli kuitenkin ilmeisesti ollut ymmärtäväinen.

Sisällä tunnelma oli rauhoittunut. Mazdak istui keittiössä ja Sakari olohuoneessa, molemmat hiljaisina ja riitelyn väsyttäminä. Sebastianista tuntui, että loppujen lopuksi hän säästyi paljolta, kun ei osannut ottaa tiettyihin aiheisiin minkäänlaista kantaa. Oli ikään kuin parempi olla tuntematta vihaa, surua tai katkeruutta aiheista, jotka lopulta tuntuivat kovin yhdentekeviltä koko ihmisyydelle; hehän olivat lopulta kaikki samalla viivalla, vaikkeivat sitä itsekään enää välttämättä uskoneet tai tienneet. Toiset olivat typerämpiä ja kärkkäämpiä käytöksessään tai huolimattomampia puheissaan ja teoissaan kuin toiset. Heille tasa-arvoisuuden viiva oli jostain syystä, ehkä kiireessä tai odottamattomien tapahtumien seurauksena hämärtynyt, ja elämänmittaisen harhailun lomassa heidän moraalinsakin ehkä sumentunut. Vaikka mitäpä Sebastian ihmisyydestä edes tiesi, vain näkemänsä ja kuulemansa, ja se ei ollut kovinkaan usein nättiä.

Päivä vaihtui lopulta illaksi, ja Mazdak sekä Sakari olivat nöyrtyneet kättelemään toisiaan unohdetun riidan merkiksi. Liisa paijasi hellästi Sebastianin päätä, ja vaikutti iloiselta siitä että tilanne oli neutralisoitunut. Kaikki oli jälleen olevan kunnossa. Kaverukset alkoivat lähteä kukin omille teilleen, ja ihmiset hyvästelivät toisiaan haikein mielin.

"Ihmiset todella ovat erikoisia, niin hyvässä kuin pahassa", mietti Sebastian samalla, kun Liisa kiinnitti hihnaa takaisin tämän kaulapantaan.