Aivot asettivat meille ansan jo kauan ennen kuin minä tai sinä täällä fyysisesti tallasimme. Mielemme ovat kehittyneet tyydyttymään onnellisuuden tunteesta… Ei, tyytymään onnellisuuteen. Tämä kaikki on tarvehiearkian ja kaiken muunkin fyysisen, biologisen, sosiaalisen ja psyykkisen evoluution tulosta.

Me haluamme olla onnellisia. Yhteiskunta on asettanut pienen pieniä vihjeitä, joilla tulkita oman matkansa etenemistä onnellisuuden ytimeen. Vaikkapa kulttuurin avulla on helppo, kivuton ja varmasti hauska tapa viljellä näitä herkkupaloja. Meidän ei välttämättä kuitenkaan tarvitse peilata sisimpäämme populääri- tai muuhunkaan kulttuuriin ja niiden arvoihin, sillä kyllä me ihan oikeasti tulemme onnellisiksi (tai ainakin onnellisimmiksi) tietyistä asioista, vaikkei niitä olisikaan meille vuosisatoja toitotettu ja erilaisista lähteistä silmämunillemme kangastettu.

Muutamat harvat tuntuvat kuitenkin ottelevan näitä useimmille tuttuja ja turvallisia normeja, elämämme päätavoitteita, onnellisuuden monumentteja ja virstanpylväitä vastaan, kuin pieni ryhmä Don Quijoten oppilaita lammasten kansoittamalla niityllä. Miksi ihmeessä? Eivätkö he ymmärrä ettei palvottuihin, hyväksyttyihin ja traditionaalisiin kansankiviin saa noin vain koskea, saati niitä yrittää kaataa kumoon? Mitä he tällä anarkialla saavuttavat, muuta kuin sekasortoa ja surumielisyyttä niityn muissa, yhteistuumin henkeä kasvattaviin palvontarituaaleihin osallistuvissa eliöissä?

”He koettavat olla erilaisia. Erottua keinolla millä hyvänsä. He eivät hyväksy massaa tai massan valintaa – ei, vaikka se olisi juuri se oikea valinta! He mielellään jopa omivat itselleen sen kaikkein huonoimman, pahimman, kuolettavimmankin vaihtoehdon – kunhan vain se erottaa heidät muista ja toimii vedenjakajana heidän ja viisaan enemmistön välillä! Se on silkkaa hulluutta!”

Tiedätkö mikä on hulluutta?

Se, että joka vuosi luen liian monista ihmisistä, jotka menehtyivät vanhuuteen katumusta täynnä. Jokaisena vuoden kuukausista kuulen, että joku kuolee oman kätensä kautta syistä, joita liian moni spekuloi. Jokaisena päivän minuuttina näen liian monen ihmisen valitsevan mielellään nopeita nautintoja hitaiden elämysten sijaan. Kaikki päivän tunnit, sekunnit ja hetket minä kyseenalaistan, miksi niin moni täällä ei kyseenalaista juurikaan mitään.