Itsetuntomme ollessa alhaalla muutumme itse kukin hieman vainoharhaiseksi, paranoidiksi. Jokainen sarkastinen kommentti voi tuntua naljaisulta, jonka ainoa tavoite on halventaa sisimpäämme ja murentaa sen ainoan huoneen seiniä, joka henkisyytemme temppelissä vielä on pystyssä. Olemme haavoittuvaisia jos jollekin ”henkiselle asialle” jo pelkästään ihmislajina, mutta jos itsetuntomme on matala, muutumme lasiastiaksi, ja mielissämme muutamme muut asteroideiksi, joiden toivomme suurimman osan ohittavan meteorimyrskyssä leijuvan herkän kulhomme ja hyväksyvän meidät sellaisina kuin olemme… tai kykenemme olemaan.

Mutta eivät ihmiset ole asteroideja. Ihmiset ovat tähtiä, jotka yhdessä valaisevat meille kaikille koko tähtitaivaan – elämän ja sen mahdollisuudet.

Minun itsetuntoni on ollut matalalla minun itseni sitä huomaamatta. Se vaikuttaa asioihin, eritoten siihen miten vastaanotan kritiikkiä, ohjeita ja apua muilta. Onkin tärkeää noina hetkinä sisäistää, että moni voi olla väärässä, mutta yhtä moni voi olla oikeassa. Saatuani monelta ihmiseltä samantapaista kritiikkiä päädyin miettimään, miksi niin nopeasti negatiivista palautetta saatuani tuhahdin vihaisesti, tai viimeistään päässäni ylimielisen oloisesti torjuin minulle osoitetun avun. Sain kuin sainkin muodostettua sen päätelmän, että itsetuntoni ei ollut kunnossa, ja puolustusmekanismini, pääni omat sokkelot ja muurit, olivat estäneet tuon oivalluksen pääsemistä tarkoitettuun kohteeseensa. Sen jälkeen minun oli vain keksittävä syyt siihen, miksi itsetuntoni ryömi pohjamudissa, ja tämä oli toki oma haasteensa.

Totuus on, että itsetunnon ongelmat ovat niitä vaikeimpia. Muiden on vaikea puuttua huonosta itsetunnosta potevan sielunmaisemaan tätä vahingossa loukkaamatta, pois pelästyttämättä. On asteltava varoen. Mutta tässä kylmässä maailmassa toivon, että ihmiset osaisivat tunnistaa oman itsetuntonsa tilanteen, mitata sen terveyden. Tämän tulisi olla säännöllistä. Helppo tapa siihen on kuunnella muita. Erityisesti silloin, kun he puhuttelevat juuri sinua, antavat ohjeita ja jopa arvostelevat sinua. Kaikessa sanotussa, valheissakin, on aina ainakin aavistus totuutta, usein tietenkin eniten puhujasta itsestään, mutta... Ihmiset tulevat aina olemaan peilejä: herkkiä rikkoutumaan, valmiita rikkojansa useiksi vuosiksi kiroamaan, mutta erityisen mainioita heijastamaan kaikkea sitä, mitä me, te ja he ovat.

Shipping_on_the_Clyde.jpg