Anna minä kerron demoneistani niin voit kohdata omasi helpommin. Sillä kun aurinko viimein nousee talven synkimpänä ajankohtana, ja tiedät että olet niin pohjalla, että voit katsoa vain ja ainoastaan ylöspäin, niin tiedostat että mitä tahansa enää tapahtuukaan, on se muutos parempaan.

Olet luonut pimeydestä taidetta, ja se kutkuttaa mieltäsi, kihelmöi aivolohkoissasi kuin elohiiri vasemman lapaluusi tienoilla, raaputtamattomissa. Tiedät että kaikki, mihin periaatteesi, vapautesi ja ylivertaisuutesi nojaa, on valhettakin huterammalla pohjalla: ne ovat suoranainen rikos ihmisyyttä vastaan. Olet romantisoinut jotakin, jossa kukaan selväjärkinen ei näe romantisoitavaa. Olet nostanut korokkeelle jotakin, joka kuuluisi pimeään luolaan meren rantaan, piiloon terveiltä ihmisiltä.

Ideasi ja periaatteesi on myrkyllinen. Se ruokkii itseään omilla heikkouksillaan, se on kaiken syövä musta aukko, joka ei anna mitään vastineeksi siitä, mitä se sisäänsä ahmii. Ja nyt olet koukussa tuohon myrkkyyn, sielunsyöjään, joka pikkuhiljaa lamauttaa sinut täysin; henkinen ja fyysinen kuntosi valuvat päältäsi kuin elohopealiuos, jättäen jälkeensä vain kyynisyyden ja itsetuhoisuuden kyllästämän liukkaan pinnan, johon kukaan ympärilläsi olevista ei enää pysty tarpeeksi tiukasti tarraamaan sinut pyörteestä pelastaakseen.

"Kuulostaa siltä että loit omat demonisi."

Minä tarvitsin niitä, totta se on. Minun demonini ovat tärkeitä, ainutlaatuisia. Ne eivät ole mitään tusinademoneita, joita ihmisillä on kaapit pullollaan, ja jotka purkautuvat ennalta-arvattavilla ja typerillä tavoilla heidän käytöksessään. Minun demonini ovat hiirenhiljaa, supisevat päässäni, ja vain minä yksin voin niitä rauhoittaa ja niiden kanssa keskustella. Ja joku voi joskus spekuloida jotakin siitä, mitä pääni sisässä piilottelen, olla jopa oikeassakin arvaustensa suhteen, mutta kiistän kaiken silti. Koska niiden ennenaikainen paljastuminen voisi johtaa niistä ennenaikaiseen luopumiseen, luultavemmin pakosta. En halua että demonini jättävät minua. Miten pärjäisinkään ilman niitä.

panorama.jpg