9.2.1989.

”Anna minun tehdä töitä!”

Huoneen valtasi vihdoin hiljaisuus, kun Tezukan viimeinen huuto haihtui hänen viimeisen hengenvetonsa saattelemana. Ympärillä olevat ihmiset eivät olleet lainkaan ymmällään. Mangan mestari ja japanilaisen sarjakuva- ja animaatiokulttuurin ylivoimaisesti vaikuttavin henkilö oli poissa – kenties liian aikaisin.

Osamu Tezuka kuoli suhteellisen nuorena, vain 60-vuotiaana. Hänen työtahtinsa oli ollut yli-inhimillinen, jopa mangakalle, ja jatkuva stressi sai lopulta jyrsittyä maestron vahvaan, rikasta sielua kantavaan vesseliin paikkaamattoman reiän.

Tezukan mangaura alkoi palavasta halusta luoda maailmaan toivoa, rauhaa ja iloa. Ehkä kliseistä, ehkä enemmänkin jotain todella puhdasta. Nuoruudessaan Tezuka koki Osakan pommitusten massiiviset tuhot, kuolemaa, pelkoa ja väkivaltaa. Hän otti jo tuolloin tavoitteekseen luoda sarjakuvaa elämän kunnioittamisesta. Ja Tezukahan loi: kun ulkona pommit räjähtelivät, nuori mangakanalku harjoitteli piirtämällä pöytälaatikkoon tuhansien sivujen edestä sarjakuvaa.

Sodan jälkeen hän alkoi kehittämään omaa ilmaisutyyliään pidemmälle. Tezukaa olivat aina kiinnostaneet elokuvat ja niissä käytetyt tyylittelyt, kuvaustekniikat ja kohtausten leikkaukset, niinpä hän alkoikin soveltaa elokuvallista juonenkuljetusta sarjakuviinsa, ja kehitteli ruutusiirtymiä ja kuvakulmia, joita ei sarjakuvan saralla oltu koskaan ennen nähty.  Intohimo elokuvia kohtaan johti myöhemmin japanilaisen animaation mullistukseen, jonka nokkamiehenä Tezuka myöskin toimi.

Sarjakuvat löysivät nopeasti yleisönsä. Mielenkiintoiset hahmot, jännittävät juonikuviot ja persoonallinen piirtotyyli tekivät vaikutuksen japanilaiseen kansaan. Tezuka halusi tehdä mangasta jotain suurempaa kuin ”vain sarjakuvaa”. Hän halusi tehdä siitä suuren, erottamattoman osan Japanin kulttuuria. ”Elämme nyt aikaa, jona sarjakuvat ovat kuin ilma, jota hengitämme”, saatettiin myöhemmin kuulla mangan jumalan suusta...

Tezukan teoksista kuuluisimpia oli muunmuassa Black Jack, jossa Tezuka pääsi soveltamaan lääketieteellistä tietoaan sarjakuvan maailmaan: Osamu oli ottanut lääkäriopintoja isänsä jalanjäljissä, vaikka sarjakuvat veivätkin miehen myöhemmin mennessään. Muita suosittuja Tezukan sarjoja olivat mm. Astro Boy, Princess Knight ja eeppinen magnum opus Hi No Tori aka Phoenix(yli 3000 sivua), johon pitkälti kiteytyi Tezukan rauhan ja elämän kunnioituksen filosofia. Phoenix jäi osittain kesken Tezukan kuoleman takia.

Tezukan elämäntyyli oli pitkälti omistautunut ainoastaan mangalle. Hänen luovuutensa alttarille oli kuitenkin pakko tehdä uhrauksia: Tezukan piirtämistahti oli jotain uskomatonta, ja se kävi lopulta hänen terveytensä päälle. Tezukalla oli kymmeniä viikottaisia sarjoja jatkuvasti työkalenterissa, ja usein hän joutui viimeistelemään sarjojensa sivuja hotellihuoneissa ja liikkuvissa autoissa pysyäkseen sovituissa aikatauluissa. Eniten aikaa Tezuka kuitenkin vietti työhuoneellaan Tokiossa , jossa hänen viikkonsa kuluivat uusia maailmoja, hahmoja ja kerrontatyylejä kiehtoville tarinoilleen kehitellen. Tezuka oli oppinut erittäin nopean piirtotyylin sodanaikaisen harjoittelunsa ja useiden vuosien mangalle omistautumisen tuloksena, mutta kyseinen taito oli kaksiteräinen miekka – se mahdollisti taiteilijan lupautumisen lähes kaikkiin mahdollisiin projekteihin. Tezuka myös perusti oman animaatiostudionsa omaa intohimoaan harjoittaakseen, ja elokuvat saivatkin aikanaan suurta suosiota (esim. Marine Express). Tezuka vetäytyi kyllä viikonlopuiksi kotiinsa, mutta usein hänen mielensä kuitenkin jäi piirtopöydän ääreen, ja päässään hän oli jatkuvasti kehittämässä uusia mangakonsepteja.

Yli 20 vuotta Osamu Tezukan jälkeen sarjakuva edelleen elää ja voi hyvin Japanissa, ja manga on löytänyt yleisönsä myöskin niin USA:sta, Ranskasta kuin Suomestakin. Huolestuttavaa on, että nykyään varsin vähän originaaleja aiheita käsitteleviä sarjoja kohoaa Japanin myydyimpien mangojen listoille; suosikkigenreiksi ovat muotoutumassa erinäiset moe -sarjat, jotka keskittyvät enemmänkin hahmojen visuaalisuuteen ja tunteisiin vetoavaan ”söpöilyyn”. Mangan maailmassa underground kuitenkin käsittää satoja tuhansia aiheita, ja taitoa maasta löytyy todella paljon. Eri genrejen suosio voidaan myös nähdä vahvasti elämäämme ajanjaksoon sidottuna.

Ja tätä Tezuka varmasti halusikin. Mangasta on tullut jotain jokapäiväistä ja arkista, mutta silti jotain sellaista, jonka avulla voidaan kertoa suuria tarinoita ja tehdä isoja asioita. Luulen että Osamu Tezuka olisi tyytyväinen. Sitten hän ottaisi uuden liuskan.