Ylen kiusaamista käsittelevä teemailta herätti paljon mielipiteitä.

Päätin aloittaa artikkelin valheella koska sen suomat aasinsillat ovat mehukkaita.

Huomiota ”kiusaamisilta” nostatti. En itse seurannut A2 -ohjelmaa sivusilmällänikään, mutta silti internetin keskustelupalstojen, digimediajulkaisujen ja muiden lähinnä internet-keskeisten lähteiden kautta sain kokonaiskuvan illan sisällöstä. Lähinnä siitä, että itse mielipiteitä kiusaamisesta ei voi olla kovin monia. Mutta puhuttaessa niin sanotusta ratkaisun etsimisestä kiusaamisen suhteen voidaankin jo alkaa etsiä mahdollisia risteyksiä mielipiteiden suhteen.

Itsekin kiusaamista jonkin verran kokeneena (lähinnä uhrin asemassa), olisi ehkä terapeuttista pukea ajatuksiaan sanoiksi ainakin blogikirjoituksen muodossa.

Omasta mielestäni olen jättänyt tuon ajan (ala-aste, yläaste, lukio) jo henkisesti taakseni. Tiedostan että kiusaamisella, varsinkin rankalla sellaisella, voi olla välittömien negatiivisten vaikutusten lisäksi myös tiedostamattomia, välillisiä vaikutuksia myöhempään elämään. Korostaisin tässä juurikin sitä, että tiedostan tämän.

Tarpeeksi kypsyttyään ihmiselle tarjoutuu yleensä riittävästi psyykkisiä voimavaroja ja hengellisyyden avaimia avata näitä menneiden tapahtumien raskaita portteja ja tarkastella niiden sisältöä yksityiskohtaisesti, sekä jopa yhdistää näitä vanhoja traumoja nykyisen elämänsä kokonaiskuvaan. Näin olen omalla kohdallani toiminut; tiedostettuani joitain yhteyksiä menneen ja nykyisyyden välillä, ovat mieleni puolustuskeinot rakentaneet niiden varaan psyykkisiä voimalinjoja (todellisia tai fiktiivisiä). Niitä kuulee usein myös median artikkeleissa ja kiusattujen kertomuksissa: ”Näiden tapahtumien ansiosta olen kasvanut ihmisenä”, ”Minusta on tullut vahvempi”, ”Ymmärrän, miksi asiat tuolloin etenivät, kuten ne etenivät…”

Osa minusta tietää, että suurin osa näistä ns. voimalinjoista ovat huteria, lähes hauraita. En pelkää että ne napsahtavat poikki, ei sillä ole enää niin väliä: ”Tapahtunut on tapahtunutta, turha sen on antaa vaikuttaa nykyisyyteen, saati tulevaan.” Fraasi on kaiken keskus, se yhdistää kaikki voimalinjat ja toimii energian keskittymänä. Tämä on vain henkilökohtainen suhtautumiseni ja tapani hyväksyä menneet negatiiviset asiat. Se ei poista sitä tosiasiaa, että kiusaamista tapahtuu edelleen laajassa mittakaavassa ja todennäköisesti tulee evolutiivisista, ei-evolutiivisista ja silkan selittämättömän itsekkyyden läsnäolosta johtuen aina myös tapahtumaan.

On hyvä että asiasta keskustellaan, mutta saatamme ehkä joutua odottamaan seuraavaa suuremman luokan ideaa ongelman poistamiseksi. Emme enää elä tukahdutetun aiheen varjossa, mutta nyt tarvitaan suuria verkkoja, kun elefantti on jo ulkona.