Ihminen on kokemustensa summa, mutta voiko ihmisestä näin aavistaa kokemukset, jotka hän on kokenut? Alle kolmekymppisenä tuntuu, että olen kokenut paljon, vaan silti niin vähän. Katson vanhoja ja viisaita, ja minua pelottaa ajatella kuinka paljon heidän on täytynyt kokea; kuinka monesta sadasta tuhannesta pienestä muistosta, hetkestä, eleestä ja valinnasta heidän tämänhetkinen minuutensa on koottu? Vain tiettyinä päivinä vuodessa, ehkä kymmenessä vuodessa, osaan pysähtyä ajattelemaan tätä: elämää ja kuinka hektistä se on! Pyrimme ehkä evolutiivisesti, psyykkisesti, tai jostain muusta syystä, unohtamaan hetkistä ikävimmät, ne väärät valinnat ja pettymykset. Minä yritän muistaa nekin, mutta välillä tuntuu että mieleni on ne tarkoituksella maatumaan jättänyt, kuin kaikkea ei kuuluisikaan muistella. Elämä on kokonaisuus, ja meidän on hyvä ainakin yrittää ymmärtää pimeimmätkin puolemme, ja mistä ne ovat sinne tulleet.