Maailma alkaa siirtymään nettiin ja sosiaalinen kanssakäyminen muuttumaan välittömästä välilliseksi. Prosessi on jo kesken, ja emme voi enää pysäyttää sitä. Tarvittaisiin vähintään katastrofi että jotain saataisiin enää muuttumaan tässä kehityskulussa.

Asian mahdolliset negatiiviset vaikutukset ovat usvan peitossa, koska ne mahdollisesti tulevat ilmi vasta tulevaisuudessa tai tulevaisuuden sukupolville.

Meidän täytyisi osata tunkea sormi viisarin eteen, sammuttaa tietokoneemme ja katsoa ulos, nuuhkaista litra kesäyön trooppista ilmaa, tuntea illan viileä, virkistävä tuuli poskellamme.

Mutta emme voi, tätä maailma ja sen tulevaisuus on nyt. Vaalea hehku naamallani, jota monitori edessäni kirkkaasti yön pimeydessä heijastaa.

Puolustamme helposti tilannettamme, koska tämä yhteiskunnan sähköistyminen on tuottanut paljon nopeita hyviä asioita, kuten sosiaalisen yhteydenpidon (naamat ruuduissa 24/7 I'm a Social Beast), tiedon ja kulttuurin jakamisen  (väärän, laittoman ja henkilökohtaisen sellaisen) ja viihteen (kulutamme paljon verrattuna siihen mitä voisimme tuottaa eli luoda).

Ei kukaan voi meitä enää pelastaa, voimme kertoa vain mitä tapahtuu. Jäljessä olemme, vaikka edellä luulemme kulkevamme.