Juhlat olivat luultavasti alkaneet jo kauan aikaa sitten. Ihmiset vaikuttivat liian iloisilta ollakseen suomalaisia, mutta täkäläisiä he puheensorinasta päätellen kuitenkin olivat. Tämän tapahtuman oli siis pakko olla jo pitkällä.

Elias oli vasta havahtunut ympärillään pauhaavaan meluun ja melskeeseen. Hän ei ollut mielestään nukkunut, lähinnä vain harhaillut mielensä sopukoissa, ja ihmisten hälinän äkillinen voimistuminen oli nostanut hänet takaisin tähän hetkeen ja aikaan.

Elias oli huomannut istuvansa kylmällä puistopenkillä, ja hänen ympärillään tanssi ja lauloi räikeä joukko erilaisia ihmisiä, useimmilla lasi boolia tai pieni cocktail -pala näpeissään. Musiikki oli juhlallista, ja pukukoodi oli mitä ilmeisimmin sangen vapaa.

Eliasta mietitytti oikeastaan vain yksi seikka, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä juhlittiin. Hän mietti miksi asia oikeastaan edes vaivasi, mutta totesi lopulta että oli kai kuitenkin parasta varmistaa, ettei vahingossa juhlistaisi mitään täysin moraalitonta.

Penkiltä noustuaan huomasi nopeasti, että juhlijoita oli useita satoja. Tilaa tanssia tosin oli, koska juhlatila oli ulkona. Kenties jonkinlainen puutarha, Elias yritti hahmotella olinpaikkaansa, mitä nyt ihmismassojen lävitse pystyi ympäristöään arvioimaan.

Penkiltä noustuaan ja jonkun matkaa käveltyään, sekä useita tanssipareja väisteltyään, näki Elias tanssilattian reunalla ahnaasti drinkkiään kumoavan miehen. Raavas mies oli pukeutunut likaisiin haalareihin ja hänen hiustensa margariinipitoisuus näkyi kauas, ikään kuin äijä olisi lampsinut suoraan lähimmältä autokorjaamolta näihin puutarhakekkereihin. Mies oli yksin, ja ei vaikuttanut kiireiseltä, joten Elias päätti tiedustella häneltä juhlien tarkoitusta.

- ”Hei. Mitä täällä juhlitaan?”

Miehen silmät harhailivat, hän oli tukevassa humalassa.

- ”Jaa-a, sen kun tietäisi... En oikeastaan välitä mitkä kissanristiäiset nämä lienevät.”

Välinpitämättömästä vastauksesta huolimatta Elias yritti vaikuttaa innostuneelta ja kohteliaalta, peläten että ei muuten saisi enempää tietoa irti tältä yksinäiseltä soturilta.

-”Mitenköhän mahdoit päätyä tänne?”

-”Seurasin vain musiikkia. Täällä oli ihmisiä. Minulla on raskas työviikko alla, ja kaipasin jotakin mieltä kohottavaa...” 

Mies katsoi jo tyhjää juomalasiaan, ja Elias mietti tarkoittiko hän alkoholia vai mysteerijuhlia, mutta päätti ettei jäänyt ottamaan asiasta selvää.

-”Selvä. Hyvää illanjatkoa.”

Elias jatkoi matkaansa, yhä vastausta kysymykseensä vailla. Pian hän kuitenkin huomasi toisen yksinäisen juhlijan. Keski-ikäinen naishenkilö oleili puun alla varjossa, ikäänkuin piilossa, mutta silti osallisena. Ehkä hän tietäisi jotakin.

- ”Hei. Anteeksi häiriö, mutta satutteko tietämään miksi kaikki juhlivat?”

Nainen säpsähti, mutta kokosi nopeasti itsensä.

- ”En oikeastaan tiedä. Kuulin juhlista tuttavalta ja päätin tulla tänne viettämään iltaa.”

Elias ei voinut olla huomaamatta, että nainen pyöritteli vasemmassa nimettömässään sormustaan hermostuneesti. Sormus oli menettänyt kiiltonsa jo kauan sitten.

- ”Täällä on ihan mukava meininki. Jännittävää. Näkee uusia ihmisiä...”

Nainen jätti lauseensa kesken ja vilkuili ympärilleen, yhä hermostuneen oloisesti. Elias päätti päättää tiedustelunsa.

- ”Aivan... Selvä, no kiitos jokatapauksessa. Hyvää illanjatkoa.”

Elias jatkoi taivallustaan juhlakansan läpi. Musiikki oli muuttunut rauhallisemmaksi, mutta se oli silti yhä erittäin juhlallista. Tietämättömyydestään huolimatta Elias ei kuitenkaan tuntenut itseään ulkopuoliseksi, tunnelma oli mukava. Elias ei ehtinyt edetä montaa kymmentä metriä, kun häntä vastaan lampsi hymyllä kuorrutettu nuorehko opiskelija, haalariinsa sonnustautuneena ja alkoholilla mielensä  terävöittäneenä.

- ”Terve! Mitä mies!”

Elias oli luottavainen siitä, että juhlien teema vihdoin selviäisi.

-”Mitäs tässä, mukavat bailut. Tiedätkö mitä täällä oikein juhlistetaan?”

Opiskelija otti haalareidensa taskusta pienen etiketittömän pullon ja kumosi sen kurkkuunsa niin nopeasti, ettei Elias ollut varma näkikö sen sisällä nestettä alun perinkään, ja siirtyi vasta sitten vastaamaan hänelle esitettyyn kysymykseen.

- ”Jaa-a kuule. En tiedä, mutta hauskaa on! Ja ilmaista viinaa kaikille! Musiikki on vähän kuivaa, mutta hei, en halua valittaa! Pitkästä aikaa nautin olostani!”

Opiskelija huusi vastauksensa tarpeettoman lujaa, ja räki samalla omalle ritarilliselle haarniskalleen. Elias pystyi tuolloin hajuaistinsa perusteella määrittämään että pullossa oli kuin olikin nestettä, eikä todellakaan mitään kukille sopivaa sorttia. Opiskelija tutki taskujaan.

- ”Ota tästä!”

Opiskelija tyrkytti toisesta taskustaan löytämäänsä, toista nektaripulloa Eliakselle. Elias oli aluksi kieltäytyä, mutta jostain syystä otti kuitenkin huikan. Se oli vahvaa.

–”Vahvaa!”

Opiskelija huusi Eliaksen mietteen ääneen. Elias ei osannut kuin nyökyttää, ja hän otti samalla valmiiksi askeleita eteenpäin osoittaakseen juopuneelle opiskelijalle että heidän yhteinen hetkensä oli nyt päättymässä. Opiskelija hymyili ja jatkoi matkaansa toiseen suuntaan horjuvin askelin.

Elias piti tilannetta outona: kukaan hänen kanssaan keskustelleista ihmisistä ei ollut tiennyt minkä vuoksi puutarhajuhlat oli järjestetty. Eriskummallista.

Pian Eliasta vastaan tulivatkin nuo ilmaista viinaa sisältävät pöydät, joista opiskelija oli ohimennen maininnut. Pöytien vieressä istui parrakas mies, käsissään yksi ilmaisista pulloista. Miehen ilme oli nyrpeä, ja hänen tuima katseensa osoitti tyhjyyteen.

- ”Anteeksi, mutta tiedätkö kenties mitä täällä oikein juhlitaan?”

Elias odotti miehen reaktiota.  Pian mies palautti katseensa tyhjyydestä kohti kysyjää.

-”Mitä sen on väliä? Miksi kysyt?”

-”Mielenkiinnosta vain. Olisihan se mukava tietää.”